SARI MALKAMÄKI:  JÄLKIKASVU

Nainen kutsutaan purkamaan poikansa avioerosta juontuvaa kriisitilannetta. Aikuinen tytär ryhtyy selvittämään edesmenneen isänsä salaisuutta. Koulutyttö menettää äkillisesti parhaan kaverinsa, kun tämän äidille tulee kiire muuttaa pois.

Vanhemmat välittävät lapsistaan ja huolehtivat heistä niin kauan kuin se on tarpeellista. Käytännön elämässä ei ole kuitenkaan aivan yhtä selvää kuka huolehtii kenestä, välitetäänkö ja miten välitetään.

 

RAISA LARDOT: MATKAMIES MAAN

Naapurit pohtivat, mikä tarkoitus voi olla Jumalalla, joka antaa synnyttää vaikeavammaisen lapsen. Toisaalla syöpää sairastava nuori nainen suree kokematta jäänyttä äitiyden onneaan. Aina elämä ei suju odotusten mukaisesti: mies häpäisee leskensä kunnian tukehtumalla juovuspäissään pihvinpalaseen. Niin käy myös kertomuksessa, jossa vuosikymmeniä miehestään huolehtinut nainen kuvittelee puolison kuoleman helpottavan taakkaansa mutta yksin jäätyään höperöityykin itse pikavauhtia.

Joillekin tavarat ovat eläviä linkkejä vainajiin, toisille pelkkää pesänrakennusvimman ylijäämärekvisiittaa. Jotkut lähtevät rajan tuolle puolen oman kätensä kautta, toiset pakenevat porukalla riemulomalle ¿ vain kohdatakseen kestämättömät illuusionsa.

Elämän hintana on kuolema. Sitä hintaa ei tarvitse maksaa, jos ei elä ensin. Raisa Lardot¿n muistojen sävyttämä, lyhyiden oivaltavien tarinoiden kokoelma on paikoin vakavaa, toisinaan absurdia komiikkaa elämän ja kuoleman arvaamattomalla rajalla.

 


MARSHA MEHRAN: LUMOAVIEN MAUSTEIDEN KAHVILA

Kuvaus:

Sisarukset Marjan, Bahar ja Layla pakenevat Iranin vallankumousta vuonna 1979. Heidän tiensä vie syrjäiseen Ballinacroaghin kylään, joka kyhjöttää tuulten piiskaamana Irlannin rannikolla. Perinteisiin takertuneiden asukkaiden tyrmistykseksi yritteliäät siskokset perustavat kylänraitille persialaista ruokaa tarjoavan Babylon Cafén. Pian eksoottiset tuoksut ja lumoavat maut saavat koko kylän sekaisin. Kauniit kokit saavat huomaamattaan aikaan varsinaisen romanttisen keitoksen.

 


HERBJORG WASSMO: SEITSEMÄS KOHTAAMINEN

 

"Gorm päätti että oli mahdollista olla kirjailija, vaikka kukaan ei lukenutkaan mitä hän kirjoitti. Oli jotenkin suurenmoista olla kirjailija, josta ei tiedetty ja jota ei luettu. Sellainen joka ei ollut huomion tarpeessa.

Mutta ensin hänen piti kyllä elää rankasti ja nopeasti sekä saada tilaisuus kokea tarpeellinen määrä hulluutta. Mikä oikeastaan oli muistiin merkitsemisen arvoista? Oliko itse tapahtuma tärkeä? Vai muistiinpanojen tekeminen sinällään? Oliko ylipäätään välttämätöntä ajatella mikä kannatti pukea sanoiksi?

Miksi runoilijat kirjoittivat menetetystä rakkaudesta ja ajan kulumisesta ilman että ihmisistä tuli sen onnellisempia? Johtuiko se siitä etteivät he tienneet miten ilmaista aitoa rakkautta? Ehkä he yksinkertaisesti eivät olleet kokeneet sitä, hän ajatteli. Ehkä he kirjoittivat kaipuusta juuri niin kuin hänkin.

Aamulla hytissä vahtivuoron jälkeen hän koetti kirjoittaa naisestaan. Hänen omasta ihmisestään. Mutta oli liian väsynyt. Nainen mureni kun Gorm yritti merkitä hänet muistiin. Mutta Gorm antoi hänelle nimen. Rut."