ELISABET AHO: LILLY

Lilly on toteen perustuva kertomus vanhan aatelissuvun viimeisten vesojen, Lilly ja Hugo von Heidemanin elämästä Urajärven kartanossa Asikkalassa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun ensimmäisinä vuosina. Tarina kerrottaan Lillyn näkökulmasta, kuten kirjan nimestä voi päätellä. Lilly von Heideman on aatelisperheen tytär ja saa siksi käydä koulua – ei kuitenkaan yhtä avoimin mahdollisuuksin kuin veljensä Hugo. Lillysta tulee opettajatar ja samalla naisasianainen, eräs Suomen heräävän naisasialiikkeen aktiiveista, joka toi sivistystä myös omaan kyläänkin. Hugo on taiteellinen, ikuinen pikkupoika, joka hurmaantuu naisista ja suunnittelee kartanon puutarhasta upean nähtävyyden, mutta ei tunnu aina käsittävän arkielämää. Vanhoilla päivillään sisarukset myös matkustelevat ympäri Eurooppaa (samantyylisillä matkoilla kuin Lucy Honeychurch kirjassa Hotelli Firenzessä, josta kirjoitin vähän aikaa sitten).   lainaus kirsimarialta

Tekstiote

"Lilly ei näyttänyt suruaan tai väsymystään. Hän vaikutti ripeältä ja kiireiseltä, uudenaikaiselta virkanaiselta kiirehtiessään junalle tai palatessaan kotiin. Hänellä oli tiukka, musta jakku pyylevän vartalonsa päällä, musta silkkileninki ja harso hatussaan surunsa merkkinä, tarmokkaasti heiluva käsilaukku, melkein salkku, johon mahtuivat kaikki asiapaperit. Pitkävartisten kenkien korot kopisivat Helsingin kivikaduilla kuin Naisyhdistyksen aikoihin ja hän näytti kaupungin viraston vanhalta virkailijattarelta, pankin vastaavalta neidiltä, naisklubin kiireiseltä jäseneltä tai peräti iäkkäältä, mutta avarakatseiselta naiskansanedustajalta paljon enemmän kuin entiseltä pikkukaupungin opettajattarelta ja maalaiskartanon vanhalta aatelisneidiltä, joka oli vastikään menettänyt veljensä ja ainoan turvansa maan päällä. Hänelle kumarrettiin ja annettiin tietä, vuokra-ajurit nostivat hattuaan jo kaukaa, vuokra-autojen kuljettajat avasivat autojensa ovet valmiiksi jo paljon ennen kuin hän tuli kohdalle, hänelle avattiin ovet ja portit ja hänen tieltään väistyttiin, kuten väistytään naisten tieltä, jotka tiesivät asiansa ja joita kunnioitettiin jo pelkän kävelytyylin ja varman olemuksen vuoksi. Hän istui kokouksissa ja pankkien upottavissa nojatuoleissa, hän matkusti rautatien ensimmäisessä luokassa omassa vaunuosastossa, istui ja sulki silmänsä ja kuunteli kiskojen kolketta."

- Teoksesta Lilly. Helsinki 2002. Otava